Estetreenin jälkeen huomaa usein, että hevonen on paljon mukavampi ratsastaa. Liike on elastisempi sekä hevonen on muodoltaan pyöreämpi. Tässä on kyse siitä, että hevonen kytkee päälle kehossaan sellaiset liikeradat, joka helpottavat myös sileällä liikkumista tasapainossa esteiden jälkeen. Esteratsastuskuvassa näkyy, että hevonen niiaa takajaloillaan ponnistaessaan, jolloin kaikkiin niveliin tulee jyrkät kulmat. Näin tapahtuu myös korkean kouluratsastuksen liikkeissä kuten levade-liikkeessä.

Takajalkojen ponnistus on hevosen ryhdille ja elastiselle liikkeelle tärkeä asia. Esteillä ponnistus on helppo tuntea ja saada aikaiseksi, koska hevonen suorittaa sen itsestään kun liike suuntautuu ylöspäin. Miten sama tunne ja liike on mahdollista kokea ilman estettä?

Hevoselle annettavien apujen eli viestien pitäisi kertoa hevoselle yksinkertaistetusti, että ponnista takajaloilla syvien vatsalihasten avuilla selkää ylös kurottaen koko ylälinjaa samalla kuolainta kohti. 

Pohjeapuja on monenlaisia, mutta itse koen, että pohkeet toimivat parhaiten kun niiden antama paine kertoo hevoselle  ponnituksesta ja energian lisäämisestä. Pelkästään eteenvievät pohjeavut ”kaatavat” hevosen kuolainta vasten, jolloin hevosen kehonhallinta ei ole koordinoitua. Tällöin takajalat tekevät potkivaa työtä eli eivät hakeudu kehon alle parantamaan ratsukon yhteistä tasapainoa vaan potkivat vauhtia työntäen jalkoja ulos kehosta. Tämä on se syy miksi kokoamista kutsutaan hevosten lyhentämiseksi. Hevonen lyhentää kehoaan tuomalla takajalkoja alleen. Hevonen ei siis lyhene edestä vaan takaa tarkan ponnistuksen ansiosta.

Ponnistus parantaa hevosten tasapainoa, jolloin etuosa kevenee ja tuntuma paranee. Lyheneminen tuntuu ratsastajalle parempana ohjauksena, tasaisempina siirtymisinä sekä pehmeämpinä askellajeina.

Hevosen etupäällä on oma merkityksensä ponnistuksessa. Hevosen etujalkojen pitää päästä pois takajalkojen edestä. Etuosan tulisi olla kevyt ja etujalkojen liikkeen suuntautua eteenpäin. Hevosta ei ole mahdollista opettaa ponnistamaan, jos etuosa ”suljetaan” vetämällä ohjista. Sulkemisella tarkoitan ohjasapuja, jotka eivät auta hevosta löytämään tarkoituksenmukaista kevyttä tuntumaa vaan, jotka vetävät hevosen turpaa taaksepäin. Tällöin hevonen voi yrittää paeta painetta vetämällä päätä alas tai ylös.

Tämä konkretisoituu kun katsoo työhevosta, joka vetää taakkaa. Etujalat menevät syvälle rungon alle ja hevonen fyysisesti vetää taakkaa eteenpäin takajalkon potkiessa taakse. Tässä tilanteessa vetävä liike on tarkoituksenomainen. Kouluratsastuksessa hevosen ei kuulu vetää ratsastajaa ja itseään eteenpäin etupainoisesti. Etupään kuuluu olla kevyt ja helposti käännettävissä.

Hevosen ponnistava liike on monen asian summa. Mielentila eli rauhallisuus ja luottamus apuja kohtaan on tärkeä peruspilari hevosen liikettä muokattaessa. Pelkäävä hevonen liikkuu selkä notkolla odottaen mahdollista syytä paeta. Siitä asennosta hevosen on todella hankala saada takajalkaa ponnistamaan kehon alle. Hevosen pitää pystyä vastaanottamaan ratsastajan viestit levollisella mielellä, jotta se kykenee reagoimaan niihin halutulla tavalla.

Hevosen tasapainon ja ponnistavien takajalkojen kehittäminen kuuluu mielestäni kaikkien ratsuhevosten ohjelmaan, jotta ratsastajan kantaminen sekä liikkuminen olisi mahdollisimman terveellistä. Ratsastajan tulisi oppia tuntemaan milloin hevonen nostaa rintakehäänsä ylös ja milloin takajalka hakeutuu kehon alle. Näitten asioiden kehittäminen on mahdollista kaikentasoisille ja kaikenrotuisille.

Make yourself understood and allow the horse to execute.

François Baucher,  lainattu http://www.christiancarde.com

Lukuvinkkejä aiheesta!

Tuire Kaimio – Hevosen käyttäytyminen
Gillian Higgins – Horses inside out / suom. Kuinka hevonen toimii
Dr. Gerd Heuschman – Tug of war