Ratsastuksenopetuksessa joutuu välillä lyhentämään sanomisiaan tiiviisti ja yrittää saada asiat ilmaistua mahdollisimman selkäesti opetettavalle oppilaalle. Uskon, että tästä syystä on jossain vaiheessa tapahtunut pienoinen ”lost in translation” tai rikkinäinen puhelin liittyen ratsastajan käteen. Moni on nimittäin varmasti kuullut, että pidä käsi paikallaan. Käsiä on sidottu kauhukahvaan sekä autettu muilla luovilla tavoilla paikoilleen. Tavoite ratsastuksessa on tosiaan rauhallinen ja rento käsi, mutta se ei ole sama asia kun käden pitäminen paikoillaan. Mikään pitäminen ei tee ratsastuksesta rentoa. Ainut asia minkä voi ja saa pitää jämäkkänä on keskivartalo. Sieltä löytyy vastaus hyvään käteen.

Hevosen keho liikkuu ratsastaessa jatkuvasti. Jotta yhteys kuolaimeen olisi rento pitäisi ratsastajan kyetä myötäilemään kuolainta mahdollisimman saumattomasti ja rennosti. Rennon liikkeen kyynärvarteen, käteen ja sormiin saa vasta kun keskivartalon tuki on olemassa. Tämän jälkeen ohjia ja kuolainta voi käyttää auttaakseen hevosen kehoa parempaan asentoon. Kuolaimen kautta hevoselle voi viestiä monella tapaa ja se on minusta olellinen osa ratsastusta. Hevosen etuosaa voi nostaa ja niskaa voi asettaa. Hevosta voi pyytää kurottamaan ja pidentämään kaulaansa. Mitään näistä ei voi tehdä, jos käsi on paikoillaan vaan käsien pitää pystyä liikkumaan rennosti. Jännittynyt ja pitävä käsi voi myös jännittää hevosen niskan, joka vie pois rentoutta liikkeestä.

Käden käytön lisäksi raipan käytön harjoittelu on asia, johon pitäisi kiinnittää huomiota. Raippa ei ole rangaistusväline eikä hevosen eteenpäin ajamiseen tehty väline. Raippa on loistava lisä hevosen kanssa viestintään ja helpottaa ratsastusta monella tapaa. Raipalla koskettamalla voi opettaa hevosta nostamaan tiettyä kohtaa kehosta, joka voi olla pohkeella tai kuolaimen avulla hankalaa. Raippa on siis tehty koskettamista tai osoittamista varten eikä hutkimista tai lyömistä varten. Kosketuksen kuulu olla sellainen johon hevonen voi reagoida rennosti. Kipu vie rentouden pois ja aktivoi hevosella pakoreaktioon liittyviä lihaksia. Tällöin rento liike ei ole mahdollista. Raipan käyttöä pitää opettaa ja harjoitella, jotta sen käyttäminen on mukavaa sekä ratsastajalle, että hevoselle. Oikein käytettäessä se on loistava apu ratsukon yhteisessä viestinnässä. Itse käytän raipasta nimeä tahtipuikko, koska se kuvastaa mielestäni välinettä paljon paremmin.

Ratsastuksessa on tärkeätä miettä toiminnallisuutta ja määränpäätä. Minun tavoitteeni on luoda rento liike ja yhteistyöhaluinen hevonen, jonka liikettä on kaunista katsoa. Sitä varten tarvitsen rennot avut, jotka hevonen vastaanottaa rauhallisesti. En halua jännitystä kuolaimen ja minun väliini enkä säntäilevää hevosta kun hipasen raipalla. Hevosen tasapaino on mahdollinen ainoastaan silloin kun sen on turvallinen olla.