Tämä on tarina hevosesta nimeltä Sukka. Tapasin Sukan alkukesästä 2016. Silloin hevosen tilanne ei ollut varsin häävi, paitsi, että hänen onnekseen yksi ihminen oli ihastunut häneen. Haluan antaa teille esimerkin siitä miten hevosen elämänlaatua voi ja pystyy parantamaan kunhan siihen saa tukea ja tietoa. Tämä on tarinan ensimmäinen osa, jossa kerron mitä stressi teettää ja mitä työkaluja otettiin käyttöön. Toinen osa tulee julki ensi viikolla.

Sukka oli varsin sähläävä ruuna kun hänet aluksi tapasin. Suu kävi, liikettä oli harjatessa joka suuntaan ja jalkojen nostot oli kun pesäpallonkoppausta kavioiden noustessa salaman vauhdilla. Hevonen oli hyvin selkeästi huolissaan ja stressaantunut. Hevonen halusi jatkuvasti jotain suuhunsa eli hamusi ohjia, riimunnarua ja takin hihoja.

Ratsastus muistutti enemmän pakenemista kun hallittua ja hyvää liikuntaa. Pelkkä pohkeiden kosketus tuntui kun lähettäisi sukkulan kuuhun. Hevosen vihaklubi oli paljon suurempi kuin sen faniklubi. Faniklubissa saattoi tällä hetkellä oli vain yksi henkilö, joka ruunan onneksi kannatteli Sukka-lippua sitäkin korkeammalla. Viime viikolla ratsastin tätä samaa hevosta ja voi sitä hymyä minkä se saa aikaiseksi.

Loppukesä 2016. Sukan liike on etupainoista. Etujalat tulevat liikaa kehon alle eivätkä astu eteenpäin ja takajalat jäävät taakse. Hevosen ei ole mahdollista tällä kehonhallinnalla kantaa ratsastajaa mukavasti, joka aiheuttaa tasapainon horjahduksia ja tahdinmuutoksia.

Kuvat: Johanna Heinäaho

Hevosen lihaksisto on tehty pakenemaan mahdollisia saaliseläimiä. Tätä kutsutaan pakoreaktioksi. Hevonen nostaa kaulan ja laskee selän alas kun se pakenee. Tämän reaktion aiheuttaa stressitason nousu kehossa. Pakoreaktio johtuu nykyään hyvin harvoin saaliseläimen lähestymisestä koska elämme pääsääntöisesti ympäristöissä missä ei ole petoeläimiä. Pakoreaktion saa aikaan muu stressi, joka laukaisee hevosella saman reaktion. Tällöin hevosen on mahdotonta liikkua ratsastajan alla rennosti apuja kuunnellen.

Pakoa pohtiva hevonen ei pysty vastaanottamaan apuja rennosti, jolloin ratsastaja saattaa tarrautua hevoseen jännityksen takia. Ratsastajan luoma paine lisää entisestään jännitystä hevoseen. Hevonen voi painaa kuolaimelle hyvinkin voimakkaasti kun ratsastaja pyrkii jollain lailla saada jonkinlaisen hallinnan tunteen. Hevonen tuntuu ruutitynnyriltä, joka pienestäkin liikkeestä saattaa säikähtää. Stressaantuneen hevosen uudelleenkoulutus on tärkeätä tehdä yhteistyössä asiansa osaavaan ammattilaisen kanssa.

Hevonen oppii jatkuvasti ja oppiminen vahvistaa kehossa olevia hermoratoja. Mitä enemmän tiettyjä hermoratojen polkuja vahvistaa sen todennäköisemmin ne aktivoituvat kun hevonen liikkuu. Hevosta kouluttaessa on todella tärkeätä vahvistaa sitä tekemistä, joka edesauttaa rauhallisuutta ja rentoutta. Uusien hermoratojen rakennus kestää ja hevosen uudelleenkoulutuksessa pitää olla pitkäjänteisyyttä, malttia ja tarkka suunnitelma.

Alkusyksy 2016. Koulutuksen edetessä Sukka oppi kurottamaan kuolainta kohti kohtalaisen hyvässä tasapainossa. Hevosen työskentelyasento näyttää jo paljon terveellisemmältä. Etujalat nousevat jo eteenpäin ja takajalat pääsevät hyvän näköisesti taipumaan kehon alle. Tasapaino heitteli edelleen ja hevosen kanssa työskenneltiin vähän, mutta laadukkaasti. Taukoja oli aina paljon.

Kuvat: Johanna Heinäaho

Uudelleenkoulutus aloitettiin harjoittelemalla kuolaimeen kurotus. Tällä taidolla opetetaan hevosta pidentämään ylälinjaa ja laskemaan päätä hieman alas, joka auttaa nostamaan selkää ja rintakehää. Tällöin hevosen on helpompi saada henki kulkemaan, jolloin myös liikkuminen helpottuu. Pidimme jatkuvasti kriteerinä sen, että hevonen tuntuu mahdollisimman rauhalliselta, jotta uudet työkalut kehittävät uusia hyödyllisiä hermoratoja.

Rauhallisuutta harjoiteltiin palkkaamalla aina hyvästä tahdista rapsutuksilla ja paineen poistolla. Hevosta palkattiin tauoilla, joka oli tälle hevoselle hyvin motivoivaa. Liitin palkkahetkiin aina mukaan rauhoittavan äänen, joka on auttanut uudelleenkoulutuksessa todella paljon. Ääni toimii kuten naksutin, jolloin hevonen tietää palkan eli tauon tulevan kohta vaikka käytössä ei ole ruokapalkka.

Hevonen oli lähtöjään vino, mutta siihen ei alussa varsinaisesti kiinnitetty huomioita, koska kehonhallinta ei mahdollistanut suoristavia harjoituksia. Rauhallisuuden ja luottamuksen löytäminen olivat ensisijaiset tavoitteet.

Hevosten elämästä ja koulutustaustasta ei aina voi saada täydellistä kuvaa, jos ne ovat olleet monessa kodissa. Hevosen keho ja eleet paljastavat usein kuitenkin kaiken mitä tarvitsee hevosen käytöksen ja liikkeen parantamiseen. Menneiden murehtiminen ei auta vaan tulevaisuuden suunnittelu tuo valoa tunnelin päähän. Hevonen on nopea oppimaan ja rauhoittumaan kun sille annettaan siihen oikeat työkalut ja mahdollisuus.

On kuitenkin erittäin tärkeätä tietää mikä vaikuttaa hevosen liikeeseen ja mielentilaan eli miten hevosen saa liikkumaan rennosti ja olemaan luottavainen ratsastajaa sekä ratsastajan apuja kohtaan. Oikea tieto mahdollistaa hyvän suunnitelman ja johdonmukaisuuden. Eteneminen oli kesällä ja syksyllä 2016 nopeata ja omistaja jatkoi hevosen työstämistä talven yli. Jatkoimme keväällä 2017 uudestaan ja siitä lisää ensi viikolla.